Seksuaalisuus on aiheista tabuin ja samalla kiinnostavin. Seksuaalisuus myy lehtien sivuilla ja mainokset ovat täynnä eroottisia yksityiskohtia. "Meikkaan ja pukeudun vain itseäni varten" on naisten suurimpia valkoisia valheita. Jos olisimme yksin autiolla saarella, meikkaamisella ei olisi merkitystä. Monet meistä kieltävät oman seksuaalisuutensa. Ja mikä muu asia herättäisikään enempää mielenkiintoa ja ristiriitaisuutta kuin juuri seksuaalisuus? Jokaisessa ihmisten välisessä kohtaamisessa on omat soidintanssinsa. Mielestäni jopa ystävyyssuhteissa seksuaalisuudella on osansa. Korostan, että tässä tarkoitan seksuaalisuudella sitä, miten ihminen "kantaa" itsensä, miten sinut ihminen on itsensä kanssa. Karismaattinen ihminen on mielestäni usein seksikäs. Ystävyyssuhteissa seksuaalisuus ilmenee samalla aaltopituudella olemisena ja siten keskinäisenä vetovoimana yhdistäen ystävykset. Voidaan puhua samanlaisista kemioista. Seksuaalisuus on läsnä kaikkialla, jokaisessa hetkessä. Ilman sitä ei olisi elämää.
Siellä missä on seksuaalisuus, on läsnä myös häpeä. Häpeä ohjaa meitä käyttäytymään "normaalisti". Häpeämme usein joitakin ominaisuuksiamme, ulkonäköämme, melkein mitä tahansa. Verratessamme itseämme muihin ihmisiin, tunnemme häpeää omasta arvottomuudestamme tai harmaana varpusena olosta. Jokainen meistä haluaa tuntea kuuluvansa joukkoon ja haluaa muiden arvostusta ja huomiota. Haluamme tulla nähdyiksi. Seksuaalisuuteen liittyneenä "hyvä" häpeä toimii ohjenuorana, ettemme yleensä esimerkiksi riisu vaatteitamme tai harrasta seksiä julkisesti.
Häpeässä on myös raadollisempi puolensa. Seksuaalirikosten uhrit häpeävät teon kohteeksi joutumista ja syyllistävät itseään siitä. Salatut okeudenkäynnit ovat kaksiteräinen miekka: ne kyllä suojaavat uhria mutta samalla niiden ympärillä huokuu häpeän varjo. Useat uhrit uskovat ansainneensa häpeänsä. Häpeä saa usein suuremman tilan kuin se ansaitsisi minuudessamme. Mielikuvitus on huono häpeän kaveri, koska sen ansiosta häpeämme paisuu kohtuuttomuuksiin. Häpeämme kuoliaaksi asti kuvitellessamme muiden pilkkaavan meitä. Häpeä on hyvä renki mutta huono isäntä.
Häpeävä voi ainoastaan itse nostaa itsensä häpeästään. Kukaan toinen ei voi sitä tehdä, sillä häpeä on ihmisen sisäinen tunne. Häpeän tunne kaipaa tulla kuulluksi ja tunnustetuksi itselleen. Sitä ei kannata piilottaa lukkojen taakse, sillä se elää loisena sisälläsi niin kauan kunnes huomioit sen. Kysy itseltäsi miltä häpeä näyttää ja miksi se asuu sydämessäsi? Pystytkö varmasti lukemaan muiden ajatuksia, oletko varma heidän pilkastaan? Äläkä ota vertailukohteeksi netin keskustelupalstoja! Usein kuvittelemme häpeän tulevan enemmän ulkoapäin kuin sisältämme. Jos ihminen ei itse arvosta ja kunnioita itseään, on turha olettaa muidenkaan niin tekevän. Mitä enemmän janoaa muiden hyväksyntää, sitä kauemmas he pakenevat. Olisiko masentuneisuutta tai itsemurhia ilman häpeää? Häpeä pohjautuu jokaisen yksilön omaan käsitykseen yhteiskunnasta ja moraalista.
Miksi seksuaalirikoksen uhri häpeää? Ainoastaan raiskaajan pitäisi hävetä. Syytä häpeäkulttiin on kulttuurissamme ja sulkeutuneisuudessamme. Puhumattomuuden kulttuurissamme kaikki lakaistaan maton alle. Itse en ole koskaan hävennyt raiskatuksi joutumista. Miksi olisin? Tiedän kyllä häpeän tunteen ja olenkin monen monta kertaa saanut hävetä itseäni ja välillä olen ollut punaisempi kuin tomaatti. Järkeni ei aina ehdi mukaan valon nopeudella kiitäviin ajatuksiini ja sammakot lentelevät suusta :D Ja tiedän erittäin hyvin tunteen jolloin haluaisin vain kadota maan alle. Mutta raiskausta en ole koskaan hävennyt. Jouduin rikoksen uhriksi ja vastuu on tekijällä. Tein kaikkeni, että tekijä myös saisi hävetä tekoaan. Julkinen oikeudenkäynti nopeutti toipumistani. Voisinpa välittää uhreille sen voimaannuttavan tunteen, jonka sain niistä lukuisista kannustuksista, joita sain ihmisiltä <3 Ja Rikulla ja Anjalla on aina paikka sydämessäni <3 Upeat poliisit, jotka auttoivat minua toipumaan ja olivat varsinaisia Sherlock Holmeseja :D Voisinpa kannustaa muita raiskauksen uhreja avoimeen oikeudenkäyntiin. Tai vähintäänkin hakemaan apua ja puhumaan asioista. Ja kunpa saisin taottua mieleenne, että AINOA SYYLLINEN ON RAISKAAJA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti