Yhteiskunnallista fantasiaa osa 2

Nyky-yhteiskuntamme raskaat rakenteet ovat murtumassa. Alati voimistuva ihmisten pahoinvointi ja mielenterveyden häiriintyminen sekä ahdistuminen kertovat karua kieltään. Ahdistus on aina merkki muutoksen tarpeesta. Muutos tarkoittaa, että asioita pitää muuttaa, sillä vanhat kuviot eivät enää toimi. Nykyinen hallintorakenteemme ei ole enää tarpeeksi demokraattinen, vaan valta keskittyy liikaa samoille ihmisille ja heidän valtapiirissään oleville tahoille. Äänestäessään ei enää tiedä, kuinka suuri etupiiri ehdokkaan päätöksissä vaikuttaa. 

Oma luottamukseni kansanedustajiin ja ministereihin on laskenut huimasti. Joukossa on toki järkeviäkin edustajia, mutta liian monen ala-arvoinen ja irvaileva sekä pilkkaavan ylimielinen käyttäytyminen vie pohjan koko systeemiltä. Ja näitä pellejä on ihan joka puolueessa. Myös mitätön keskustelutaito ja toisten syytteleminen sekä jatkuva tietoinen väärinymmärtäminen syövät luottamusta. Verorahoja käytetään holtittomasti. Normaalisti työntekijä saisi potkut tällaisesta käytöksestä, mutta eduskunnassa pelleily vain jatkuu. 

Itse luottaisin enemmän sellaiseen eduskuntaan, jossa valitsisimme kansanedustajat arpomalla kansalaisten joukosta. 200 kansalaisen joukko olisi mainio läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta ja huomattavasti demokraattisempi kuin nykyhallitus. Rahaa säästyisi huomattavasti, sillä valtavia asiantuntijajoukkoja ei tarvittaisi. Myös eri puolueet jäisivät historiaan, sillä kansalaisista valittu edustajisto toimisi joukkueena ja puhaltaisi yhteen hiileen. Edustajilla olisi samat säännöt kuin nykyisessä työelämässä, joten työstään voisi saada myös potkut. Kauden jälkeen edustajat eivät saisi sopeutumisrahaa, vaan palaisivat entiseen elämäänsä. 

Useimmiten päätöksiä tekevät sellaiset ihmiset, joilla ei ole käsitystä päätöksien kohteina olevien elämästä. Haluaisinpa nähdä, millaisia muutoksia yhteiskuntaamme tekisivät köyhät kansanedustajat! Entäpä laitapuolen kulkija, millaisia ratkaisuja hän keksisikään asunnottomuuteen tai päihdepalveluihin? Entäpä opiskelija? Ja itse haluaisin nähdä, mitä luottamus tekee ihmismielelle, joka on tottunut syrjintään! Saattaisimme kaikki yllättyä, jopa positiivisesti!

                                  



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raiskaus osa 2

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...
Lue lisää

Raiskaus osa 6

Mies saapui takaisin pukuhuoneeseen ja istui penkille. Hän soitti vielä kaksi puhelua ja poistui aina välillä yläkerran myymälätiloihin tarkkailemaan muiden siivoojien lähtemistä. Sillä välin olin madellut sidottuna lattialla helpottaakseni käsieni ja jalkojen puutumista mutta se ei auttanut, naru oli liian tiukalla. Ja kyllä, olin miettinyt mistä löytäisin jotain terävää jota vasten naruja voisi hinkata mutta turhaan. Ja mies palasi aina takaisin minkä vaistosinkin joten minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa mihinkään. Sillä jos olisin yrittänyt nousta vaikkapa seinää vasten mies olisi saanut raivokohtauksen ja varmasti pahoinpidellyt minua jollei sitten aggressiivisuudessaan tappanut. Avuttomuuteni ja  nöyryytykseni lisäksi tunsin todella suurta vihaa joka minun oli koteloitava sisälleni. Makasin lattialla alaruumis paljaana sikiöasennossa kyljelläni kasvot seinään päin. En halunnut katsoa tuota penkillä istuvaa saastaa jonka sairaiden silmien katseen tunsin selässäni tai pare...
Lue lisää

Raiskaus osa 7

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...
Lue lisää