Liike on lääke -hanke vaikuttaa työyhteisössämme

Työpaikkani Citymarketin Liike on lääke -lähettiläänä (meidän LOL 😊) ideoin vapaa-ajan tekemistä työkavereilleni. Tarkoituksena kannustaa työkavereitani liikunnalliseen yhteisöllisyyteen. Koska olen enemmän tiimipelaaja kuin yksikseen tallaaja, työkaverit ottavat koppia ja kannustavat myös minua liikkeelle, silloin kun mieli olisi jo tehnyt mennä bussilla. 

Kun minut valittiin Liike on lääke -lähettilääksi vuonna 2024, kartoitin työkaverieni toiveita ja mietin, millainen oma roolini olisi kannustavana esimerkkinä. Jännitin erilaisia lajikokeiluja, koska olen lahjakas telomaan itseäni ja joihinkin lajeihin aivan liian kömpelö. Liikunnallisesti olin "keltanokka", mutta olin (ja olen) innostunut liikkumisesta, kunhan se on sopivaa kuntotasolleni. Ja tärkein pointti: liikunnan pitää olla kivaa! 

Monilla työkavereillani oli jo omia liikunnallisia harrastuksia eikä kaupan aukioloajat (klo 7-23) antaneet paljoakaan toivoa sopia säännöllisiä tapaamisia. Lisäksi työmme Citymarketissa on usein melko hektistä ja askeleitakin kertyy, joten mietin, että ulkoiluretket saattaisivat olla sopivaa vastapainoa työllemme. Lisäksi ne olisivat lähes ilmaisia. Olin itse innoissani lähiseuturetkeilystä ja kaipasin liikunnallisista seuraa jakamaan iloa ja elämyksiä. Pääkaupunkiseudulla on paljon nähtävää. 

Meillä on WhatsApp -ryhmä, jossa sovimme tapaamisia. Lisäksi laitan välillä ilmoituksia taukohuoneisiin, jos ilmaantuisi uusia innokkaita. Liike on lääke -hankkeella on myös käytössä HeiaHeia -liikuntasovellus, ja alussa käytinkin sitä aktiivisesti. Viime syksynä silmäleikkauksen myötä poistin sen, koska en päässyt liikkumaan aktiivisesti. En ole ottanut sitä uudelleen käyttöön, koska nykyään kehoni toimii sovelluksen korvaajana: ilmoittaa minulle varsin herkästi, että se tarvitsee liikuntaa ja happea. Liika istuminen puuduttaa sen. 

Yhteisölliset retkemme ovat jokainen oma elämyksensä. Suunnittelemme niitä innoissamme ja odotamme niitä. Joulukuussa kävimme bongaamassa jouluvaloja Helsingin joulumarkkinoilla. Sadekaan ei haitannut menoamme. Nautimme riisipuurosta glögin kera. Katselimme Helsingin valoja pimeältä Tähtitorninmäeltä. Kävimme Uunisaaressa, jossa olimme ainoat kävijät tuulisen sateisessa säässä. Ei olisi uskonut olevansa Helsingissä! Askeleita kertyi lähes 20 000! Pysähtelemme ja nautimme ympäristöstämme. Toisinaan päätämme retkemme ruokailuun tai nautimme leivoskahvit. 

Seuraava kohde on Lux Helsinki -valotaidefestivaali. Itselläni oli jo huoli, etten pääse mukaan. Nämä retket tuntuvat minusta vähän kuin olisi lomamatkalla turistina, sillä niin paljon erilaisena kotiseutu näyttäytyy! Vahva suositus muillekin työpaikoille tai yhteisöille! Retkiin voi yhdistää myös kuntoportaita tai ulkosalia ym. Vain mielikuvitus on rajana! (melkein 😁) Pienillä paikkakunnillakin on paljon mahdollisuuksia eri vuodenaikoina: yhteiset metsäretket, pyöräretket, hiihtoretket, uintiretket, luistelu,  lintubongausretket, roskajuoksu, erilaiset höntsäpelit jne. Itse haluaisin kokeilla lumikenkiä, tosin se vähän jännittää. Pulkkamäkikin olisi hauskaa. Ehkä ensi vuonna... Kuvassa Alexander Salvesen teos Viimeinen tanssi, joka kertoo korallien tuhosta. Teos on esillä Lux -valotaidefestivaalissa. 


                    

               


                          

                                      









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raiskaus osa 2

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...
Lue lisää

Raiskaus osa 6

Mies saapui takaisin pukuhuoneeseen ja istui penkille. Hän soitti vielä kaksi puhelua ja poistui aina välillä yläkerran myymälätiloihin tarkkailemaan muiden siivoojien lähtemistä. Sillä välin olin madellut sidottuna lattialla helpottaakseni käsieni ja jalkojen puutumista mutta se ei auttanut, naru oli liian tiukalla. Ja kyllä, olin miettinyt mistä löytäisin jotain terävää jota vasten naruja voisi hinkata mutta turhaan. Ja mies palasi aina takaisin minkä vaistosinkin joten minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa mihinkään. Sillä jos olisin yrittänyt nousta vaikkapa seinää vasten mies olisi saanut raivokohtauksen ja varmasti pahoinpidellyt minua jollei sitten aggressiivisuudessaan tappanut. Avuttomuuteni ja  nöyryytykseni lisäksi tunsin todella suurta vihaa joka minun oli koteloitava sisälleni. Makasin lattialla alaruumis paljaana sikiöasennossa kyljelläni kasvot seinään päin. En halunnut katsoa tuota penkillä istuvaa saastaa jonka sairaiden silmien katseen tunsin selässäni tai pare...
Lue lisää

Raiskaus osa 7

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...
Lue lisää