Mielenterveysviikko 16-23.11.

Masennuksen ja syvän ahdistuksen vallatessa meidät, mieli vaipuu epätoivon tilaan ja irtautuu kuluttavasta nykymenosta. Ahdistunut mieli aistii muuttuvaa maailmaamme herkän intensiivisesti ja koteloituu kehomme soluihin tuntiessaan surumielisyyttä ja ahdistusta muuttuvassa yksilökeskeisessä aikakaudessamme. Elämämme tuntuu vain toivottoman pitkältä vaellukselta erämaassa, yksinäisyyden syvässä syleilyssä. Useimmat valitsevat päihteet saadakseen hetken helpotusta kuvitteellisissa autiomaan keidasalueissaan. Ahdistunut mieli pakenee päihteiden avulla kuviteltuun hurmoksen tilaan ja tuntee saaneensa lepohetkensä. Kuviteltu lepohetki on kuitenkin vain illuusio ja päihteet saavat ahdistuneen mielen vajoamaan entistä pahempaan epätoivoon. 

Onko ahdistunut mielemme sairas vai onko ahdistus normaali reaktio luomaamme epäterveeseen yhteiskuntaamme? Ahdistus kertoo usein muutoksen tarpeesta. Keskitymmekö liikaa yksilöiden mielen parantamiseen, vaikka meidän pitäisi keskittyä parantamaan  yhteiskuntamme rakenteita ja toimintatapoja? Toimiiko luomamme yhteiskunta tarpeeksi demokraattisesti? Vaikka meillä on äänioikeutemme vaaleineen, jokaisella ehdokkaalla on takanaan liuta hänen päätöksiinsä vaikuttavia henkilöitä ja jopa yrityksiä. Etenkin suurissa, runsaasti kansalaisten veroeuroja vievissä päätöksissä, pitäisi kansalaisten vaikutusvaltaa lisätä. Itseä mietityttää esimerkiksi tällä hetkellä ajankohtainen Länsirata-hanke. Länsirata on Helsingin ja Turun välille suunnitteilla oleva osittain kaksiraiteinen junayhteys. Ei ihme, jos nuoria ahdistaa jättäessämme heille valtavat velkataakat. 

Mielenterveysviikkoa vietetään ensi viikolla ja tänä vuonna teemana on toipumisrauha. Sunnuntaina 16.11. sytytämme kynttilät itsemurhan tehneiden muistopäivänä. Tapahtumalla kunnioitetaan itsemurhan kautta kuolleiden muistoa ja pyritään tuomaan lohtua läheisensä menettäneille. Vuonna 2024 Suomessa 761 ihmistä teki itsemurhan. Keskimäärin itsemurhia tehdään 2-3 päivässä.

Jokainen meistä kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Saada olla arvokas jollekin toiselle ihmiselle. Saada kuulua laumaan ja yhteisöön. Liian moni on hyljätty tai jäänyt lauman ulkopuolelle. Voi myös olla, että ihmisellä on läheisiä ystäviä, mutta tämä nykyinen aikakautemme aiheuttaa ahdistusta ja huolta.  Joseph Addison: Mitä auringonpaiste on kukkasille, sitä on hymy ihmisyydelle   

                                      


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raiskaus osa 2

Mies sulki pukuhuoneen ja wc-tilojen välisen oven ja kaivoi sukupuolielimensä esiin ja vaati minulta seksiä. Olin niin järkyttynyt etten edes muista oliko se valmiina erektiossa. Minua yökötti ja pelotti niin paljon etten edes tiedä mitä ajattelin. Olin täynnä vihaa mutta en voinut sen antaa purkautua vaan minun oli koottava itseni ja pysyttävä rauhallisena ja toteltava miestä. Ajattelin naiivisti että minun on jotenkin selvittävä tästä puhumalla ja saatava miehen luottamus ettei se raiskaisi. Kysyin varmaan jotain englanniksi miksi teet tämän, en muista. Mies ei puhunut paljon mitään, käski minun vain olla hiljaa ja teki kurkunleikkaus- ja ranteenkatkaisuliikkeitä veitsellään. Minä istuin yhä penkillä vaatteet päällä. Mies tuli istumaan minua vastapäätä. Olin erittäin tietoinen veitsen paikasta koko tapahtuman ajan. Mies uhkasi katkaista ranteeni monta kertaa jollen tottelisi ja sanallisesti uhkasi tappaa minut ainakin viisi eri kertaa. Enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän toteuttais...
Lue lisää

Raiskaus osa 6

Mies saapui takaisin pukuhuoneeseen ja istui penkille. Hän soitti vielä kaksi puhelua ja poistui aina välillä yläkerran myymälätiloihin tarkkailemaan muiden siivoojien lähtemistä. Sillä välin olin madellut sidottuna lattialla helpottaakseni käsieni ja jalkojen puutumista mutta se ei auttanut, naru oli liian tiukalla. Ja kyllä, olin miettinyt mistä löytäisin jotain terävää jota vasten naruja voisi hinkata mutta turhaan. Ja mies palasi aina takaisin minkä vaistosinkin joten minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa mihinkään. Sillä jos olisin yrittänyt nousta vaikkapa seinää vasten mies olisi saanut raivokohtauksen ja varmasti pahoinpidellyt minua jollei sitten aggressiivisuudessaan tappanut. Avuttomuuteni ja  nöyryytykseni lisäksi tunsin todella suurta vihaa joka minun oli koteloitava sisälleni. Makasin lattialla alaruumis paljaana sikiöasennossa kyljelläni kasvot seinään päin. En halunnut katsoa tuota penkillä istuvaa saastaa jonka sairaiden silmien katseen tunsin selässäni tai pare...
Lue lisää

Raiskaus osa 7

Olin vihdoin päässyt ylös lattialta seisomaan ja jalkani tuntuivat puujaloilta. Kumarruin ottamaan pikkuhousujani lattialta mutta mies tarrasi kiinni lanteistani ja työntyi minuun takaapäin. Olin niin raivoissani ja täynnä vihaa mutta veitsi piti minut aisoissa, tyytymään kohtalooni. Purin hampaitani yhteen ja mietin miten saisin veitsen itselleni. Kehoni oli lamaantunut ja alitajuntani käytti kaiken voimani itseni hillitsemiseen koska jos olisin lyönyt miestä, huutanut hysteerisesti tai rimpuillut enemmän, mies olisi varmasti kiduttanut minua tai alkanut huitoa veitsellään ja minulle olisi varmasti käynyt huonosti. Vihani alkoi kuitenkin puskea suojamuurini läpi ja ajatukseni olivat erittäin aggressiivisia. Halusin tappaa miehen, tuon kiimaisen paskiaisen joka oli työntänyt jo kolmesti kuvottavan saastaisen elimensä minuun ja joka luuli omistavansa käyttöoikeutensa minuun. Hivin mahdollisuus muistutti olemassaolollaan raiskaajan lauettua sisälleni. Minusta tuntui etten ollut ensimmä...
Lue lisää