Jasmin - työpaikallaan raiskattu

Raiskausten jälkeen tapahtumien kulussa oli myös onnekkaita sattumia: taksikuski, joka oli kyydinnyt raiskaajani Malmilta Espooseen, ilmoitti asiasta poliiseille. Raiskaaja oli jättänyt taksin maksamatta ja paennut taksista juosten. Kyseinen taksikuski osasi fiksusti yhdistää kyyditettävänsä ja kauppakeskus Novan ympärillä pyörineet poliisipartiot. Taksista löytyi raiskaajan ottama kukkapiponi ja raiskaajan toinen kännykkä. Katsellessani poliisien toimintaa, oloni oli varsin tyhjä mutta turvallinen ja helpottunut. Olin tehnyt elämäni parhaan roolisuorituksen panoksena oma henkeni. Mietin myös miten valikoiva ihmisen havannointikyky on sokissa lamaantuneena. En ollut noteerannut raiskaajan puuttuvaa sormea vaikka olen sataprosenttisen varmasti huomannut sen seuratessani intensiivisesti veistä.  Miehen paidan väri ei myöskään palautunut mieleeni mutta housut ja kengät muistin. Olin todella kiitollinen valvontakameroista. En olisi osannut kuvailla raiskaajaani.  Yksi partiois...

Ajankohtainen kakkonen järjestää 28. huhtikuuta Tampereen Mediapoliksessa Tuomio-illan. Kyseessä on kahden tunnin suora keskusteluohjelma, jossa pureudutaan suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja sen kipukohtiin. Tv2:lla klo 21 nähtävä suora lähetys tarjoilee monipuolisia näkemyksiä vieraanaan vankeja, uhreja ja asiantuntijoita. Some tarjoaa mahdollisuuden osallistua keskusteluun. Keskusteluvieraisiin kaivattaisiin enemmän uhrinäkökulmaa. Haussa raiskattu/lapsena hyväksikäytön uhriksi joutunut henkilö (ehkä useampikin) joka tehnyt rikosilmoituksen ja tekjä tuomittu ehdolliseen tai lyhyeen ehdottomaan tuomioon. Tulisit kertomaan miltä tuntuu epäoikeudenmukainen tuomio ja miten se on vaikuttanut elämääsi. Jos uskaltautuisit mukaan, se olisi supermahtavaa <3. Laita viestiä minulle niin välitän tiedot toimittajalle. Huomioi, että vielä toimittajan kanssa juteltuasi voit kieltäytyä jos pelottaa liikaa. Osallistumisesi olisi tärkeää. Uhrin näkökulmaa tuomioihin tarvitaan asenteiden muuttam...

Ensin päätin olla kirjoittamatta mitään tästä tapauksesta. Olet kuitenkin niin usein mielessäni ja mietin miten pääset eteenpäin tapahtuneesta. Miten jaksat jatkaa nuorta elämääsi.  En tunne sinua ja ehkä et koskaan lue tätä mutta kirjoitan silti. Olen seurannut nettikirjoittelua ja ja uutisointia. Mietin oletko lukenut itsekkin. Tunnen suurta vihaa raiskaajiasi kohtaan. Se nyt on tietysti sanomattakin selvää. Elämä on matka hyvyyden ja pahuuden halki. Jouduit sattumanvaraisesti miinakentälle. Päiväsi päättyi helvettiin. Onneksi tekijät saatiin kiinni. Poliisi on todennäköisesti taas saanut kuulla kullannupuilta varsin värikkäitä selityksiä. Ei katumusta vaan ylpeyttä teoistaan. Voisinpa antaa sinulle voimaa. Mutta jokaisen raiskatun on pohjimmiltaan askellettava polkunsa yksin. Tärkeä apu on läheisistä ja toivottavasti sinulla on mahdollisuus terapiaan. Uskalla ottaa apu vastaan, sinä tarvitset ja olet ansainnut sen. Jännität tietysti myös oikeudenkäyntiä. Olet vain oma itsesi...

Saavuimme ulos kadulle. Poliisi antoi minulle himoitsemani tupakan. Hyvästi terveelliset elämäntavat ja ansiokkaasti alkanut tupakkalakkoni! Olin hermosauhuni ansainnut. Paikalla oli useita poliisipartioita ja sain tavata myös jutun toisen tutkijapoliisin Rikun väkivaltarikosyksiköstä. Kerroin hänelle tapahtumien faktat alustavassa kuulustelussa. Hän suhtautui minuun hyvin niinkuin muutkin paikalla olleet poliisit enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän uskoisi minua vaikka kertomani kuulosti varmaan aika uskomattomaltakin. Epäilin tekijää työpaikkamme siivoojaksi koska hän kävi siivouskomerosta hakemassa vesipumpun ja hänellä oli kulkulätkä. En ollut aiemmin kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Toki tervehdin siivoojia mutta ulkonäöltään hän muistutti muita tummaihoisia. Ja joidenkin siivoojien kanssa olin jutellutkin mutten hänen kanssaan. Ainoa muistikuvani hänestä oli, että hän oli hyvin hiljainen. En pelännyt kuulustelussa. Tosin en siitä paljon muistakkaan. Koin oloni kuitenkin tu...

Elämme yhteiskunnassa jossa rikolliset ovat yliarvostettuja ja osalle rikollisuus on lottovoitto. Vankiloissa saattaa olla parempi palvelutaso kuin esimerkiksi vanhainkodeissa. Vanhuksemme makaavat sidottuina sänkyyn ilman ulkoilumahdollisuuksia.  Hyvinvointivaltio Suomi uhkaa kohta olla pelkkä illuusio. On ymmärrettävää ettei kaikkeen ole varaa ja pitää säästää. Yhteiskunta ei voi maksaa kaikkea elämistämme. Maallikkona en vaan millään pysty ymmärtämään rahojen heittämistä kaivoon. Jos se olisikin toivomuslähde, sitten kyllä. Koska tämä blogini käsittelee raiskaukseen liittyviä aiheita, en kirjoita automaatiometron rahoista tai muista typeristä päätöksistä jotka ovat nielleet kansalaisten verorahoja. Yritän vain niellä kiukkuni. On käsittämätöntä ettei ulkomaalaisia törkeitä rikoksia tehneitä rikollisia karkoiteta Suomesta automaattisesti vankilavuosien jälkeen. Vedotaan ihmisoikeuksiin ja yliymmärretään rikollisen traumaattista taustaa niin paljon että oksettaa. Ja jotkut onn...

Hätäpuheluiden jälkeen istuin yksin kassatoimistossa. Vapisin kauttaaltaan, kehoni oli herännyt lamaannuksestaan, olin sokissa. Olin siirtynyt helvetistä taivaaseen.  Kokemus oli psyykelleni erittäin rankka, äärilaidasta kuolemanpelosta hyppy toiseen äärilaitaan: olin hengissä. Kehoni tärisi ja leijailin sekavassa tilassa. Kaikki oli kuin unta. Istuin tuolilla ja hoin itselleni olevani turvassa. Mies ei tappanutkaan minua. Järkyttävät kokemukseni yhdistyivät helpottumisen tunnemyrskyyn. Sisälläni jylläsi valtameri korkeine aaltoineen ja vajosin välillä pinnan alle nousten seuraavan aallon myötä taas ylös pinnalle. Jostain alitajunnan syvyyksistä kuului hento kuiskaus: pohjalta voi nousta vain ylöspäin. Istuessani kassatoimiston turvallisessa hiljaisuudessa seuranani varsin äänekkäät ajatukseni pääkoppani sisäisessä myllerryksessä olin autuaan tietämätön myymälätilojen tapahtumista. Raiskaajani lähdettyä kassatoimistosta hän kohtasi hälytyksen saaneen vartijan. Raiskaaja pääsi ka...

Kaikesta, mitä meille tapahtuu, voimme tehdä joko onnemme tai onnettomuutemme.  - Benjamin Franklin - Parikymppisenä haaveilin jännityskirjan kirjoittamisesta. Pitää varoa, mitä toivoo. Helmikuussa 2011 terapeuttini tokaisi minulle: "kirjoita kirja". Olin kertonut terapeutilleni halustani vaikuttaa edes jollakin tavalla asioihin. Koska olen tarpeeksi yllytyshullu, aloitin kirjoittamisen. Alitajunnastani kumpusi yllättäviä ideoita ja huomasin, miten paljon opinkaan itsestäni kirjoittamalla raiskaustapauksestani. Huomasin kirjoittamisen vaikuttavan minuun positiivisesti ja rakastuin sanahelinään. Koin voimakkaita tunteita kirjoittaessani pimeimmistä hetkistäni ja huomasin kehoni ja mieleni puhdistuvan. Kirjoitin vihani sanoiksi. Ei tullut jännityskirjaa, tuli blogi. Jos elämä kerran antoi minulle noin rankan kokemuksen ja uskomattoman vahvuuden ja rohkeuden selviytymiseen, mikä oli sen tarkoitus? Heti raiskaukseni jälkeen etsin netistä lähes kaiken mahdollisen raiskauksista...