Jasmin - työpaikallaan raiskattu

  Nykyajan yltäkylläisyyden ja kauppojen metreittäin jatkuvien hyllyjen edessä tunsin usein epätoivoa valitsemisen vaikeudesta. Tuttu tunne varmaan useimmille. Mainosten sokaisemana ja median luoma kiiltokuvamaailma silmissäni oli helppo ohittaa kehoni hiljaiset viestit ja toiveet. Valinnan vaikeutta lisäsi työskentelyni ruokakaupassa. Kassalla näin kaikki uutuudet ja mielitekojen ristitulessa tunsin itseni voimattomaksi ja työpäivän jälkeen ostoskorini täyttyi huonoista ja epäterveellisistä tuotteista. Suklaiset herkut suorastaan huusivat olemassaoloaan ajatuksissani. Kauppojen markkinointitiimeissä käytetään paljon aikaa psykologiseen tuotesijoitteluun ja markkinointiviestintään tavoitteena vaikuttaa asiakkaiden ostokäyttäytymiseen kaikkien aistien avustuksella. Mikä olisikaan houkuttelevampaa kuin ilmassa leijaileva tuoreen pullan ja kahvin tuoksu? Viimeistään kassojen läheisyydessä sijaitsevista suklaapatukkarivistöistä tuote päätyy usein kassahihnalle tiedostamattomasti automa...

           Me jokainen tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka luovat meihin toivoa epätoivon hetkillämme. Suunnannäyttäjiä risteyksessä väärään suuntaan eksyneille. Silmäpareja, jotka näkevät harhailijan mielen tuolle puolen. Herkän kuuloaistin kuulemaan lausumattomia sanoja, näkemään sisälle sielun syvyyksiin. Yliaistillisia kykyjä näkemään näkymättömyyttä, kuulemaan hiljaisuuden puhetta. Aistimaan kuivuneita kyyneleitä. Kutsun heitä enkeleiksi, valon lähettiläiksi. Tunnen syvää kiitollisuutta, että piehtaroidessani elämäni syvimmissä mutalammikoissa, eteeni on aina ilmestynyt tällainen "oraakkeli". En olisi koskaan selviytynyt ilman näiden ihmisten tukea ja viisautta.  Elämäni oli melko tummanharmaata muutaman viime vuoden ajan. Vaikeudet kasaantuivat enkä osannut pyristellä takaisin jaloilleni. Olin kadottanut itseni tyhjyyteen. Olin eksynyt monimutkaisen elämän sokkeloihin. Elämäni oli kuin labyrintti, josta yritin löytää ulos - onnistumatta. Tuns...

         Blogini käsittelee raiskausasiaa.  Tähän postaukseen haluan jakaa ajatuksiani myös raiskausasian ulkopuolelta.  Haluan tuoda esiin ajatuksiani kohdattuani kaksoismurhaajan Janne Ranisen. Janne Raninen on tuomittu Ruotsissa ja Suomessa tehdyistä murhista. Ensimmäiseen surmatyöhön Raninen syyllistyi 20-vuotiaana Tukholmassa Solvallan raviradalla, jossa hän ampui kuoliaaksi pahamaineisen jugomafian johtajan. Toinen tilausmurha tehtiin Helsingin Vuosaaressa, jossa surmattiin Arlandan raharyöstön ilmiantanut Volkan Unsal.  Olen seurannut Janne Ranisen elämää hänen vapauduttuaan pitkästä vankeudestaan.  Luin Jannen kirjan " Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi", jossa hän kertoi vangin elämästään ja siitä, mitä haasteita hän kohtasi opiskelussaan vankeusaikana sekä myös siitä, miten harvoin hän sai nähdä tytärtään ja myöhemmin myös tyttöystäväänsä Linda-Maria Roinetta. Taistelusta rikollismaailman houkutuksia vastaan. Haasteista, joita kaksois...

Pelko on tyhjyys, joka kipinöi sisälläsi. Tyhjyys, joka hallitsee kehoasi, mieltäsi, ajatuksiasi, tekojasi. Pelko hallitsee sydäntäsi. Se on joka päivä läsnä.  Kysymys kuuluu, mitä voit tehdä sille? Alistua? Jatkaa elämääsi huomaamatta sitä? Kärsiä ja pelätä joka ikinen päivä? Ei, pelko on jotain mihin pitää tarttua ja kääntää se voimaksi. Pelon vastakohta on rohkeus. Rohkeus uskaltaa muuttaa omaa solukarttaansa toimintaan. Rohkeutta olla vaikenematta. Asioista, jotka on vaiennettu. Rohkeutta ottaa vastaan tikareita ja nuolia. Rohkeutta olla sylkykuppina. Rohkeutta tuoda mielipiteensä esiin ja uskaltaa puhua kielellä, jota muut eivät ymmärrä.  Rohkeutta on olla eri mieltä kuin pahimmat riitapukarit. Rohkeutta on tunnustaa haavoittuvuutensa. Suurinta rohkeutta on perustella mielipiteensä. Rohkeutta on elää omaa elämäänsä muita loukkaamatta. Rohkeus on nöyryyttä. Ymmärrystä, ettet ole kenenkään yläpuolella. Rohkeutta on ymmärtää, että loppujen lopuksi olet yhtä kaikkien kanssa, ...

Sinun täytyy uskaltaa erota joukosta. Jokaisen totuutta rakastavan ihmisen täytyy oppia olemaan yksin muiden joukossa, ajatella yksin muiden puolesta ja, jos tarvitaan, muita vastaan. —  Kirjailija Romain Rolland Raiskauksen jälkeen astuin alkoholin maailmaan. Pakenin todellisuutta. Alkoholin avulla annostelin elämääni ja itseäni. Elin samalla nuoruutta, joka oli jäänyt minulta väliin. Tyylikkäästi vedinkin ja uusi elämäni oli minulle huume. Koin itseni kaikkivoipaiseksi ja elin sen mukaan.  Näin jälkeenpäin, en tekisi mitään toisin. Minulle jäi noista hetkistä rakkaat muistot ja monta ilon aihetta. Aina, kun yritin pyristellä juomisesta eroon, alkoholia tippui taivaalta, konkreettisesti. Kun lähdin Herttoniemeen kävelylle, löysin itseni terassilta. Kun menin Pukinmäessä metsään kallioille, myös citymarketin asiakas oli tullut sinne nauttimaan oluitaan. Ja tottakai kysyi, haluanko minäkin. Arvaatte varmaan, mitä vastasin. Ja citymarketin kassalla, samalla saarekkeella olevan t...

Vä linpitämättömyyden asenne on tämän päivän yhteiskuntamme poltinmerkki, joka jättää pitkät jäljet tulevaisuuteen.                                                        - Jasmin - Toisten ihmisten huomioiminen tuntuu olevan katoavaa perinnettä. Lasittuneet katseet minättömyyden yksinäisyydessä ovat keskittyneet luomaansa reviiriin. Jos toinen ihminen kävelee vastaan, tämän velvollisuus on väistää. Erityisen hyvin tämän huomaa kun oma suunta poikkeaa valtavirran ihmismassoista. Ei enää tiedä, mistä välistä pääsisi itse eteenpäin. Kuvittelemme elävämme suvaitsevaisuuden ilmapiirissä, mutta verkko tuntuu kiristyvän entisestään. Suvaitsevaisina itseään pitävät eivät suvaitse mielipiteitä, joita he eivät tunnusta. Tuntuu, että on olemassa vain oikeita tai vääriä mielipiteitä. Mutta olemme unohtaneet, ettei ole olemassa oikeita tai vääriä mielipite...

23.10.2018 tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta entisen elämäni vajoamisesta/katoamisesta avaruuden "mustaan aukkoon" ja uudelleen tähdeksi "syntymisestä" taivaalle. Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogiani marraskuussa 2014, sain vielä toisinaan itkuisia ahdistuskohtauksia ilman "näkyvää" syytä. Olin jo pitkällä selviytymisessäni ja opettelin uuden elämäni askelia Mikon rinnalla. Terapeuttini varoitteli raiskauksen jälkien vaikutuksesta parisuhteeseen. Tiedostamaton tietoisuuteni (viisas alitajuntani) toimi - ja toimii edelleen - luotsinani sankan sumun ympäröimässä merellisessä yksinäisyydessä. Se ei antanut aaltojen nielaista yksinäistä ja viimeisillä voimillaan lautasta kiinni pitävää haaksirikkoista.  Alkutaival Mikon rinnalla oli parhaimpina hetkinään täydellistä tähtien kimmellystä ja sydänten suklaakuorrutusta. Mutta vaikka tiesin, mitä halusin (Mikon osaksi elämääni), vajosin välillä täydelliseen itseinhon ja itsesäälin transsiin ja uskoin, ettei ku...