Jasmin - työpaikallaan raiskattu

Joulukuussa 2010 sain tietää raiskaustapaukseni etenevän syyttäjälle. Poliisit olivat saaneet esitutkinnan nopeasti valmiiksi. Työpaikkani valvontakamerat todistivat tapahtumat myymälätiloissa askel askeleelta ja minulle tehdyistä tutkimuksista paljastui karu todellisuus. Tarvittavat todisteet olivat paketissa ja veitsikin oli löydetty. Raiskaajani oli myös tunnustanut tekonsa. Poliisilta sain pöytäkirjan esitutkinnan valmistuttua. Pöytäkirjan valvontakamerakuvat kertoivat karua kieltään ja palauttivat tunnetilat mieleeni. Ajattelen kuvien näkemisestä olleen apua trauman tunnelukkojen käsittelyssä. Kuvien avulla pystyin palauttamaan tapahtuneen mieliini yksityiskohtaisemmin nähdessäni omat hätääntyneet, pelon sokaisemat kasvoni. Kuvista näin myös sisimmässäni vellovan aggressiivisen vihan. Traumatilanteen käsittely ja omien pelkojensa kohtaaminen mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen on tärkeää psyykelle ja toipumiselle. Traumaa ei voi piilottaa sisimpäänsä, koska käsittelemättömänä ...

10.12.2010 jouduin jäämään pois töistä rankan ahdistuskohtauksen vuoksi. Edellinen yö oli ollut painajaismainen. Pelkotilat iskivät päin kasvojani ja pelkäsin etten selviäisikään. Tärisin, itkin, hikoilin ja pelottavan ahdistavat ajatukset ottivat minut valtaansa. Makuuhuoneeni tuntui kidutuskammiolta ja keittiöni veitset huusivat luokseen. Pimeys otti minut valtaansa ja pelkäsin jonkun pahan tulevan ovesta. Pelkoni oli enemmän abstraktia kuin konkreettista.  Oman mieleni pimeys sai minut pelkäämään. Yön pimeys puolestaan täydensi ahdistustani. En uskaltanut nukahtaa, koska pelkäsin jonkun tulevan tappamaan minut. Nyt myöhemmin ymmärrän pelänneeni eniten itseäni, mieltäni. Pelkäsin tekeväni itselleni jotain - vahingossa. Pelkäsin olevani niin loppu, etten jaksaisi. Pidin käsivarsistani kiinni ja yritin siten saada tuntemaan itseni todelliseksi. Silitin ihoani ja yritin kehoni kautta vaikuttaa mieleni rauhoittamiseen. Tunsin oloni maailman yksinäisimmäksi, onnettomimmaksi ja loppu...

Sana anteeksianto tarkoittaa itselleni lähinnä sitä, että joku loukkaa tunteitasi esimerkiksi sanallisesti ja hänen pyydettyään anteeksi pystyt unohtamaan loukkauksen ja annat konkreettisesti anteeksi. Et muistele pahalla jälkeenpäin. Tapauksissa, joihin myös kokemani raiskaus kuuluu, käytän mieluummin sanaa itsensä parantaminen. En koe antaneeni raiskaajalleni anteeksi, vaikka olenkin päässyt tapahtuneen yli. Minulla ei ole enää mitään tunteita raiskaajaani kohtaan, en tunne vihaa mutten suruakaan. Kun kirjoitan blogiani, mieleni ja kehoni ovat rauhallisuuden tilassa. Nautin kirjoittamisesta. Tosin välillä koen syviä kuohahduksia muiden kokemista raiskauksista ja tapahtumista, joissa pahuus heittää miekkansa hyvyyttä kohti tappaen tämän.  Itsensä parantaminen on henkisen kasvun matka, jossa joudut sukeltamaan sielusi syövereihin käsittelemään pahimpia pelkojasi. Se on elämän kummitusjuna: luurangot nauravat ja pilkkaavat saaden hengityksesi salpautumaan. Ne haluavat yliotteen si...

Tänään seison vahvasti omilla jaloillani ja elämäni on selkeämpää kuin koskaan aiemmin. Tiedän tarkasti mitä haluan ja aion uskaltaa toteuttaa haaveitani. Olen saanut valtavasti itseluottamusta lisää. Suuri kiitos kuuluu miesystävälleni Mikolle, joka kannustaa minua rohkeasti tarttumaan uuteen. Minulla ei ole ennen ollut hajuakaan, millainen hyvä parisuhde on. Nyt tiedän. On ihanaa herätä uuteen aamuun pelkäämättä hylätyksi tulemista. Hyvä suhde on tasapainoinen, eikä se tarkoita suinkaan tylsyyttä. Luottamusta, ettei toinen hylkää, vaikka joka päivä et olisikaan parhaimmillasi. Saan olla oma itseni ja uskallan kertoa noloimmistakin peloistani. Saan halauksen kun sitä eniten tarvitsen. Hylätyksi tulemisen pelko on ollut yksi suurimpia pelkojani. En ole aiemmin uskonut, että minuakin voi rakastaa omana itsenäni. Tosin en ole aiemmin ollut täysin oma itseni. Olen kätkeytynyt naamioiden taakse ja niitähän riitti, joka tilanteeseen omansa.  Hylätyksi tulemisen pelko on ollut seuralai...

Olin kiitollinen, että en seurustellut. Raiskaus olisi tuonut omat haasteensa parisuhteeseen. Minulla oli täysi työ itseni selviämisen kanssa, en olisi jaksanut enää tehdä töitä parisuhteen eteen. Kumppanini olisi jäänyt paitsioon pitkäksi aikaa. Seksielämäkään ei olisi ollut ensimmäisenä mielessäni. Halusin kuitenkin nopeasti raiskauskalvostani eroon. Raiskauskalvo on itse keksimäni sana raiskauksen jälkeiselle tunnekylmyydelle ja turtuneisuudelle. Tarkoitan sillä tilaa, jossa seksuaalinen ilo ja kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen ovat pakastettuina odottamassa auringon ensimmäisiä säteitä sulaakseen. Kumppanista olisi varmasti tuntunut pahalta seurata tunneviidakossa räpiköimistäni ja hän olisi nähnyt lähietäisyydeltä minussa tapahtuneet muutokset. En olisikaan enää ollut sama nainen kuin aikaisemmin. Enkä tiedä olisinko sietänyt ketään niin lähellä itseäni, minusta olisi tullut kiukutteleva känkkäränkkä. Olisin varmasti sortunut helposti itsesäälissä rypemiseen. Sinkkuna en voinu...

23.11.2010 oli minulle merkittävä ja tärkeä päivä. Raiskauksestani oli kulunut tasan kuukausi. Olin edelleen levoton ja voimani eivät olleet palautuneet, mutta toisinaan nautin elämästä niin paljon, että melkein unohdin tapahtuneen. Itsekseni mietin voiko raiskattu tosiaan kaiken jälkeen olla onnellinen elämästään ja melkein hävetti, sillä minä olin. Väliaikaisesti tosin. Minusta pidettiin huolta ja minä osasin myös pyytää apua ja ottaa avun vastaan, se olikin minulle kuin huumetta. Päämääräni oli selkeä: aioin selvitä tapahtuneen yli, se oli ainut vaihtoehtoni. Olin kiitollinen ystävistäni, työkavereistani, hengittämisestä, elämästä, musiikista, tutkijapoliiseista, ympärilläni olevista voimaannuttavista ihmisistä. Raadollisuuden keskellä ihmettelin ja lumoonnuin, miten kaunis elämä oli. Ehkä vajosin kuvitelmissani satumaailmojen taikametsiin. Olin löytänyt sisäisen lapseni.  Kyseisenä päivänä kävin myös sukupuolitesteissä. Työpaikkamme erikoislääkäri huolehti myös hepatiittiroko...

Työpaikkamme psykologi ehdotti minulle traumaterapiaan menoa. Hän itse ei ollut erikoistunut traumaterapiaan. Psykologi kertoi minulle tärkeät faktat terapeutin valinnasta ja siitä, että terapeutin ja autettavan suhde perustuu luottamukseen ja vastavuoroisuuteen. Itselleni oli jo heti alusta alkaen itsestäänselvyys, että tarvitsin ammattiauttajan apua. Tarvitsin avaimet tunnelukkojeni käsittelyyn ja "ohjaajan" opastamaan ja auttamaan kivisellä tiellä kulkiessani. Tarvitsin terapeutin rohkaisua ja vähän "potkaisuakin" jatkaakseni elämääni ja toipuakseni parhaalla mahdollisella tavalla. Olin myös henkisesti valmis kohtaamaan itseni. Se tulisi olemaan vaikeinta toipumisessa. Ajattelin, että koska elämä oli kylvettänyt jo minut paskassa, niin seuraavaksi aioin kylpeä puhdistuksen lähteessä.  Olen syvästi kiitollinen, että elämä antoi minulle parhaat "työkalut" selviytymiseen, parhaat ammattilaiset tukemaan hoipertelevaa matkaani. Ihmeitä tapahtui. Ihme oli m...