Jasmin - työpaikallaan raiskattu

Keväällä 2011 aloin vihdoin saada normaalista elämästä kiinni. Jaksoin jo tehdä itse ruokani ja kotini ei ollut enää sikolätti. Voimani alkoivat palautua. Miesrintamalla kumisi tyhjyys. Olin jo toki menettänyt raiskauskalvoni, mutta mielenkiintoni miehiä kohtaan oli useimmiten miinusasteilla. Pakenin tunteitani ihastumalla saavuttamattomiin kohteisiin, se oli turvallista (naurua). Raiskaus vaikutti pitkään kehotietoisuuteeni tai paremminkin tiedostamattomuuteen kehoani kohtaan. Itse raiskaustilanteessahan en tuntenut kehollisesti mitään, mieli sulki minut suojellakseen kehotietoisuuden ulkopuolelle. Kehoni oli kuin puudutettu. Sitäkin enemmän taistelin raiskaustilanteessa henkisesti pystyäkseni pitämään itseni järjellisyyden rajan yläpuolella. Mieleni ei antanut minun luovuttaa, koska silloin koko minuuteni olisi lakannut olemasta.  Veitsikammoni oli kadonnut ja elämääni alkoi ilmestyä jo tasaisuutta ja rauhallisuutta. Kehoni alkoi toipua ja tietoisuuteni otti ohjat käsiinsä alit...

Koulutehtävät tuntuvat varastavan kaiken aikani. Hymyilyttää, olen tainnut erakoitua kotiin. Olen viettänyt opiskelijaelämää tasan kaksi kuukautta. Opiskelu kysyy selkärankaa ja välillä olen puhjennut itkuun peloissani riittämättömyydestäni. Hyvin nukutun yön jälkeen mieli on palannut kotiplaneetalleen ja rauhoittunut. Huomaan toisinaan vaativani itseltäni liikaa. Etsin itsestäni supervoimia vain huomatakseni oman epätäydellisyyteni. Välillä itseäni ärsyttää oma hitauteni koska kaupan alalla totuin ripeyteen. Tilanne on kääntynyt päälaelleen. Uudet asiat on omaksuttava enkä voi yhden kerran jälkeen muistaa kaikkea tai mitata verenpainetta vielä ammattilaisen ottein. Toisinaan aivojen väsymys purkautuu hillittöminä naurukohtauksina.  Olen kuitenkin yllättynyt epätoivoisten hetkien vähyydestä. No ehkä manaan ammatinvaihtoa sitten työssäoppimisjaksolla kahden viikon kuluttua. Pelottaa, miten osaan soveltaa teoriaopinnot käytäntöön. Ja koska tunnen itseni, tiedän myös saavani nauraa ...

3.2.2011 Helsingin käräjäoikeus antoi välituomion. Raiskaajani passitettiin mielentilatutkimukseen perusteluina, ettei tekijä ollut suunnitellut raiskausta eikä hän ollut toiminut johdonmukaisesti tekoa tehdessään. Lisäksi puolustus vetosi tekijän aikaisempiin traumaattisiin kokemuksiin ja pahaan oloonsa. Käräjäoikeus totesi tietojen saamisen raiskaajani aikaisemmista vaiheista olevan vaikeaa. Monesti olen miettinyt muistiko raiskaajani edes oikeaa henkilöllisyyttään.  Olin tietenkin pettynyt, vaikka mielentilatutkimus olikin odotettavissa. Eniten minua ärsytti vetoaminen raiskaajani aikaisempiin traumoihin. En kokenut raiskaajani ansaitsevan hyvitystä teoilleen, etenkään etovien ja pöyristyttävien selittelyjen jälkeen, joilla hän vain yritti pelastaa oman nahkansa. Mielestäni nyky-yhteiskunnassa on paljon vastuuttomuutta, joka annetaan tekijöille anteeksi heidän pahaan oloonsa vedoten. Vastuuttomuus on suorastaan muotia ja malliesimerkkejä löytyy ihan jokaisesta yhteiskuntaluoka...

On olemassa huonoa ja hyvää oppimista. Huono oppiminen kulkee kehityksen jäljessä. Hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä, raivaten tietä uusille kehitystasoille. Huono oppiminen on ennalta annetun, valmiin kulttuurin siirtämistä vastaanottajien päihin. Hyvä oppiminen tuottaa aina jotakin ennalta arvaamatonta, jotakin, mitä ei vielä ollut valmiina olemassa. — Professori Yrjö Engeström Lähihoitajaopintoni ovat alkaneet ensimmäisenä osaamisalanaan hoito ja huolenpito. Ensiapukoulutusta, lääkelaskentaa, ruotsin sanojen kaivamista muistin kätköistä, anatomiaa, kansansairauksiin perehtymistä, lakeihin tutustumista. Paljon opittavaa ennen ensimmäistä työssäoppimisjaksoa vanhusten parissa maaliskuun lopussa. Välillä pelot muistuttavat olemassaolostaan ja mietin, opinko kaiken tarpeellisen. Pelot kuitenkin haihtuvat levollisen kiitolliseen kepeyden tunteeseen. Tunteeseen, kun jokainen solusi on elossa ja olet avoimen vastaanottavainen uuden elämänvaiheen edessä. Olen jo omaksunut...

Oma kumppanisi on raiskannut sinut. Kumppanisi, jonka luulit tunteneesi ja johon olet luottanut. Teillä on yhteisiä lapsia ja olet kauhusta sekaisin. Et tiedä mitä tehdä. Jos kumppanisi raiskaa sinut, hän todennäköisesti muutenkin alistaa sinua ja vie loputkin itsetunnon rippeesi. Alistettuna voimat ovat vähissä ja kumppani osaa ottaa sinusta yliotteen erilaisin uhkailuin ja uhkakuvin. Hyvin taitavaa ja koukuttavaa manipulointia, joka vie sinut hypnoottisesti alakynteen. Suora kaista helvettiin ja olet perillä ennemmin kuin huomaatkaan. Olet hänelle kynnysmatto.  Välillä hän pitää sinut aisoissa ja vierellään väläyttämällä koukuttavimman hymynsä. Kertoo onnellisista hetkistänne, jotka ovat silmänlumetta. Näyttää hurmaavimman puolensa, joka on pelkkä naamio paholaisen kasvoilla. Maalailee seinille uhkakuvia, miten et kelpaa kenellekkään jos otat hänestä eron. Väkivalta on usein kuvioissa mukana, voimistuvana vallan vaihtokauppana. Vähäisillä voimillasi jaksat vielä uskoa toisen mu...

Olen tehnyt aviosopimuksen elämän kanssa. Kuuntelemme toinen toisiamme. Olen antanut suuntaviivat ja sitoutunut olemaan liikaa murehtimatta, sitoutunut tarkkailemaan elämän kipinöitä ja oppimaan sen antamista vaikeistakin oppitunneista. Luotan elämän antamien oppituntien olevan itselleni räätälöityjä. Olemme läsnä toistemme hetkissä, ylä- ja alamäissä. Kannustamme toisiamme löytämään itsestämme parhaat puolet, toinen toisiamme tukien. Jaamme ilot ja surut. Elämä on opettanut minut arvostamaan parhaita puoliani. Olen nöyrä mutta kiitollinen elämän edessä. Elämä opetti minut löytämään oman elämäni tarkoituksen vaikeimman kautta. Olen sitoutunut rakastamaan elämää oman elämäni loppuun saakka. Vaikka mitä tulisi vastaan. Huomenna on vuoden 2016 viimeinen päivä. On myös viimeinen työpäiväni Ruoholahden citymarketissa. Vuosi sitten en olisi uskonut, että lähden opiskelemaan itselleni uutta ammattia. En uskonut, että uskaltaisin. Heittäytyä elämän virtaan. Heittäytyä oppimaan uusia taitoja....

Julkisen oikeudenkäynnin jälkeen annoin haastatteluja muutamalle lehdelle ja televisioon. Tietenkin minua pelotti millaiset mahdolliset seuraukset sillä olisi  elämääni. Toisaalta, itse olin valintani tehnyt ja kannoin vastuun päätöksestäni. Eniten pelkäsin saavani osakseni ahdistelua. Pelkoni eivät kuitenkaan toteutuneet. Muutamia epämääräisiä tapauksia tuli eteen, muttei mitään pelottavampaa. Yllätyksekseni naispuolisia. Esiinnyin pelkästään etunimelläni suojellakseni itseäni. Mietin tarkkaan haastattelukanavat ja kieltäydyin muutamasta haastattelusta, jotka olisivat tuoneet esiin enemmänkin omaa persoonaani kuin raiskaustapausta.  Halusin asiani julkisuuteen, en itseäni, vaikkakin halusin antaa "kasvoni" näkyviksi, jotta varsinkin seksuaalirikosten uhrien olisi helpompi samaistua minuun ja voivansa kokea olevansa uhreja, ei syyllisiä. Kasvojeni näkyminen raiskausoikeudenkäynnin yhteydessä teki mielestäni asian inhimillisemmäksi ja helpommin ymmärrettäväksi. Sillä halusin...