Jasmin - työpaikallaan raiskattu

P: Kerroit edellisessä kuulustelussa, että et sitonut pukuhuoneessa tätä naista. Naisen kertoman mukaan sinä sidoit hänen kätensä selän taakse yhteen ja lisäksi sidoit hänen jalkansa, miten tätä kommentoit? R: Tämä on valetta, en ole siellä naista sitonut. Se, että kädet olisi sidottu tiukasti yhteen, ei ole totta. Tässä minulla olleessa narussa oli silmukka, jonka sisälle nainen työnsi itse toisen kätensä, ja tämän jälkeen minä vetäisin narusta, jolloin silmukka kiristyi naisen ranteen ympärille. Tällöin nainen sanoi, että: ai, tämä sattuu. Tällöin nainen istui alastomana minun polvellani kädet vapaina. P: Kerroit, että sidoit naisen toisen käden. Sidoitko toista kättä ollenkaan? R: Nainen työnsi tähän silmukkaan alun pitäenkin molemmat kätensä. Eli nainen työnsi kätensä edestä päin, jolloin hänen kätensä olivat vartalon edessä. Kysyttäessä vastaan, että nainen meni pukeutumaan tämän jälkeen. Tämä naisten pukuhuone käsittää kaksi erillistä tilaa, jonka toisessa tilassa nainen pukeu...

Kuulusteluissa asianomistajan eli uhrin ja todistajien on ehdottomasti puhuttava totta. Epäilty saa kertoa mitä haluaa. Raiskaajani tarinat olivat varsin värikkäitä ja samalla epätoivoisia yrityksiä pelastaa oma nahkansa. Kuulusteluissa kertomus vaihtui aina uuteen hänen jäädessään kiinni valheistaan. Heti alussa kertomuksemme poikkesivat huomattavasti toisistaan. Saatuani pöytäkirjan itselleni poliisien suorittaman esitutkinnan valmistuttua luin ensimmäiseksi raiskaajani kuulustelukertomukset. Nauroin ja itkin, raiskaajani tarinat sisälsivät niin värikkäitä käänteitä, että tuntui pökerryttävältä.  Seuraavassa otteita raiskaajani kuulusteluista. P = poliisi, R = raiskaaja P: Mitä pukuhuoneessa tapahtui? R: Kun minä tulin pukuhuoneeseen, nainen oli alasti. Minä menin takaisin ovelle ja sanoin: "anteeksi". Tämä nainen vastasi minulle, että "ei mitään". Tämän jälkeen nainen tuli minun polvelle naisen ollessa alasti. Tämän jälkeen nainen pyysi, että minä nuolisin hä...

Epäoikeudenmukaisuuden korkein aste on teeskennelty oikeudenmukaisuus                                                         - Platon -   Katsoin mielenkiinnolla A-studion ohjelman perjantaina 4.12. Ohjelmassa keskusteltiin raiskaustuomioista. Iso peukku kansanedustaja Timo Heinosen aloitteelle saada raiskaustuomiot  ehdottomiksi. Jos Suomen kansa saisi äänestämällä vaikuttaa raiskaustuomioihin, ehdollinen raiskaustuomio taitaisi piankin olla häpeällistä historiaa. Mutta ei. Helsingin hovioikeuden tuomarin Timo Ojalan puheenvuoroista käsitin ettei muutosta tule, koska muutos koskettaisi myös muita väkivaltatuomioita. Olisi liian hankalaa muuttaa rangaistusasteikkoja. Jokainen seksuaali- ja väkivaltarikos on toki erilainen enkä koe tuomareiden työtä helpoksi. Seksuaalirikoksissa julkisuuteen annetaan lyhyitä tuomiolauselmia, jotka...

Seksuaalisen väkivallan uhrit ovat riskiryhmässä jonka tyypillisimpiä oireita ovat masentuminen, itsetuhoinen käytös, erilaiset pelkotilat, arkuus ihmissuhteissa, seksuaaliset muutokset, luottamuksen menetys toisiin ihmisiin, alkoholismi tai muiden aineiden väärinkäyttö, oman elämän hallinnan menettäminen. Itsekkin kävin alkoholinhuuruisessa alamaailmassa "tutustumiskäynneillä". Känni vei minut toiseen todellisuuteen. Se oli pakenemista omasta tilanteestani. Jäin "jännittävän" elämän koukkuun. Mikään ei tuntunut miltään, kaipasin takaisin normaaliin "tylsään" arkeen. Toisaalta tarvitsin kokemukseni. Ne kuuluivat toipumisen tielleni, matkalleni kohti selviytymisen tienviittaa. Tarvitsin kokemukseni pääni selvittämiseen.  Tärkeä tekijä toipumisessani oli myös ikäni. Minulla oli jo kokemusta elämästä ja seurustelusta. En luhistunut joidenkin arvostellessa minua. Varsinkaan kun arvosteluille ei löytynyt perusteita. Arvostelijoista kukaan ei ole kulkenut minu...

Tänään on tasan vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogini. Muistan vieläkin sen pelokkaan mutta autuaan tunteen kun tekstini lähti bittiavaruuteen. Sen ihanan vapauttavan kutkuttavan tunteen kun epämukavuusalueesta huolimatta päätin ottaa riskin. Olin päättänyt seurata omaa polkuani. Olin haaveillut kantaa ottavasta kirjoittamisesta jo pitkään. Pelottavinta on seisoa mielipiteidensä takana kasvoillaan. Pohdin asioita monelta kantilta ja monien näkökulmasta muodostaen niistä ajatelmani.  Tämä blogin kirjoittaminen tuntuu välillä siltä kuin olisi alasti kaikkien edessä. Tämä on myös äärettömän kiehtovaa. Vuoden aikana olen tutustunut itseeni yhä paremmin ja matka jatkuu. Olen miettinyt ihmisyyden kirousta: mistä pahuus sikiää. Jokaisen ihmisen sisällä asuu myös pahuus, joillakin se purkautuu hyvyyttä useammin. Pelkäsin, ettei kukaan lukisi tekstejäni. No sitten kirjoittaminen ei olisi minun juttuni, ajattelin. 230367 katselukertaa. KIITOS KIITOS KIITOS <3 Kiinnostusta aihet...

         On kaksi tapaa tulla ulos kuorestaan: särkeä kuori tai itsensä.   - Jarmo Somppi - Olen usein miettinyt, miksen tuntenut häpeää jouduttuani raiskatuksi. Käsittelimme aihetta myös terapiassa. En osaa vieläkään viiden vuoden jälkeen antaa tyhjentävää vastausta. Tärkein huomio kohdistuu asenteeseeni elämästä. Elämässä tapahtuu kauheita asioita, niin kuin myös hyviäkin. En voinut vaikuttaa siihen, että jouduin raiskatuksi. Mutta pystyin vaikuttamaan siihen, millaista elämää sen jälkeen tulisin elämään. En pohtinut paljoakaan sitä, miksi juuri minulle tapahtui näin. Se olisi ollut ajan haaskaamista. Minulla oli paljon tärkeämpää pohdittavaa: miten voisin auttaa itseäni toipumaan. Raiskausta suurempi käännekohta elämässäni oli se, että jäin henkiin. Olin saanut kolmannen mahdollisuuteni jatkaa elämää. Ensimmäinen elämäni meinasi päättyä jo vauvana ja sain hätäkasteen. Minun ei ollut vaikea puhua aroistakaan asioista poliiseille ja lä...

Seksuaalisuus on aiheista tabuin ja samalla kiinnostavin. Seksuaalisuus myy lehtien sivuilla ja mainokset ovat täynnä eroottisia yksityiskohtia. "Meikkaan ja pukeudun vain itseäni varten" on naisten suurimpia valkoisia valheita. Jos olisimme yksin autiolla saarella, meikkaamisella ei olisi merkitystä. Monet meistä kieltävät oman seksuaalisuutensa. Ja mikä muu asia herättäisikään enempää mielenkiintoa ja ristiriitaisuutta kuin juuri seksuaalisuus? Jokaisessa ihmisten välisessä kohtaamisessa on omat soidintanssinsa. Mielestäni jopa ystävyyssuhteissa seksuaalisuudella on osansa. Korostan, että tässä tarkoitan seksuaalisuudella sitä, miten ihminen "kantaa" itsensä, miten sinut ihminen on itsensä kanssa. Karismaattinen ihminen on mielestäni usein seksikäs. Ystävyyssuhteissa seksuaalisuus ilmenee samalla aaltopituudella olemisena ja siten keskinäisenä vetovoimana yhdistäen ystävykset. Voidaan puhua samanlaisista kemioista. Seksuaalisuus on läsnä kaikkialla, jokaisessa het...

Olen kiitollinen, että työnantajani luotti minun pystyvän selviytymään haasteesta kohdata ihmisiä ja antoi minulle kaiken tukensa. Minulla ei koskaan käynyt mielessäkään vaihtaa työpaikkaa kokemani vuoksi. Kaipasin arkista rutiinia ja säännönmukaisuutta sekaisin olevaan elämääni ja sitä minulle antoi tuttu työyhteisö ja asiakaskunta. Uudessa työpaikassa en olisi pystynyt puhumaan asioista enkä käsittelemään tapahtunutta työkavereiden kanssa. Uskon myös työkavereilleni olleen helpompaa käsitellä tapausta kanssani. He näkivät ja kokivat myös matkan kohti selviytymistä. Tarvitsimme toisiamme toipuaksemme <3 Toisena työpäivänä minulla oli edessä kassavuoro. Psykologi oli varoittanut etukäteen, että minulle saattaisi tulla paniikkikohtaus jos kokisin jonot ahdistavina ja jos tuntisin etten pääsisi ihmispaljoutta pakoon. Vuoroni sisälsikin tiukkoja tilanteita. Silmäni havaitsivat keittiöveitsipaketin jo ennen kuin tuote oli lähelläkään minua kassahihnalla. Pelko sai alitajuntani toimima...

Sinulla on oikeus omaan seksuaalisuuteesi. Oikeus valita kenen kanssa haluat seksiä. Oikeus olla haluamatta. Sinun ei tarvitse kestää seksuaalista häirintää eikä painostusta. Sinulla on oikeus pukeutua minihameeseen. Oikeus olla seksikäs ilman hyväksikäyttöä. Emme elä kiiltokuvamaailmassa. Iso paha susi vaanii sinua lähempänä kuin arvaatkaan. Silmät kiiluen, kieli pitkänä kuola valuen, valmiina iskemään hampaansa sinuun. Sinisilmäisenä olet sille helppo saalis. Se kertoo sinulle asioita ja kohteliaisuuksia, joita korvasi haluavat kuulla. Susi tunnistaa luonteesi heikoimmat kohdat ja iskee niihin älykkäällä taktikoinnillaan. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Liian hyvää ollakseen totta. Siirappisuuden pitäisi saada hälytyskellosi soimaan. Susi luo ympärillesi turvallisuuden tunteen, jollaista et ole ennen kokenut. Susi on kärsivällinen, se odottaa kunnes alat luottaa siihen. Se ei luovuta, olet sen reviirillä. Se kokee oikeudekseen saada sinut. Susi ei useinkaan ole lu...

Työkaverini tuli kanssani pukuhuoneeseen, jossa minut oli raiskattu. Kävin tilanteen mielessäni läpi ja hetken katselin paikkoja. Vakuuttelin itselleni olevani turvassa. En olisi kuitenkaan pystynyt jäämään hetkeksikään yksin pukuhuoneeseen. Vielä. Työvaatteiden päälle pukemisen myötä puin päälleni myös asiakaspalvelijan roolin. En ollut koskaan aiemmin piiloutunut työroolini taakse niin vahvasti, mutta nyt se oli tarpeen. Työvuoroni olisi lyhyt, vajaat neljä tuntia. Saisin poistua milloin tahansa jos ahdistus kävisi liian suureksi enkä pystyisi kohtaamaan asiakkaita. Luotin alitajuntaani. Uskoin sen kykyyn ratkaista, mikä olisi parasta minulle tässä tilanteessa. Olin tarpeeksi itsekäs selviytyäkseni. Työkaverini saattoi minut työpisteelleni asiakaspalveluun. Olin vetänyt ylleni roolin, suojakuoren, jonka suojissa hymyilin vaikka sydämeni itki. Kasvoillani oli vahva naamio ja ajattelin asiakaspalvelijana olevani eri henkilö kuin naamion takana oleva herkkä ja haavoittunut pieni tyttö...

Työpaikallamme järjestettiin kriisipalavereja henkilökunnalle. Työkaverini saivat myös mahdollisuuden puhua kahden kesken psykologin kanssa. Tapahtunut herätti paljon kysymyksiä ja pelkotiloja heissä. Olimme tiivis työyhteisö jossa jokaisella oli oma tärkeä paikkansa ja osansa tiimissämme. Tapahtunut oli niin ennakoimaton ja yllättävä ja raakuudessaan käsittämiskyvyn saavuttamattomissa. Traumaattinen rikos loi leimansa myös heihin sijaiskärsijöinä. Uskon jokaisen naispuolisen työkaverini ajatelleen miten olisi käynyt, jos olisikin itse ollut rikoksen uhrina minun sijastani. Tapahtunut herätti varmasti suurta vihaa raiskaajaa kohtaan ja järkyttyneisyys söi myös heidän voimavarojaan. Suurena haasteena työpaikallamme oli pitää pyörät pyörimässä, koska kauppaa ei voinut sulkea. Suurena haasteena johdollemme on varmasti ollut minun suojelemiseni, ettei raiskaus paljastuisi kaupan asiakkaillemme. Vaikka myöhemmin tulinkin julkisuuteen asian kanssa, alussa tarvitsin aikaa toipua ja miettiä ...

Jos ratsastaja ei nouse takaisin hevosen selkään heti pudottuaan, hän ei rohkene nousta enää koskaan.                                          - Paulo Coelho, Valon Soturin käsikirja - Tiistaina 26.10.2010 kävin työpaikkamme erikoislääkärillä ja hänen kanssaan keskustelimme halustani palata töihin mahdollisimman pian. Halusin saada kiinni normaaleista rutiineista ja töihin meno olisi minulle pakollinen ja tärkeä syy herätä aamuisin. Minulla oli suuri vaara luisua sivuraiteille ja pelkäsin tyhjyyden ja välinpitämättömyyden varastavan elämäni alkoholilla kuorrutettuna. Minulla oli suuri pelko, että pakenisin patoutuneita tunteitani lohtupulloon ja hukkuisin käsittelemättömiin tunteisiini. Halusin paeta itseäni. Halusin muiden katsovan minun perääni koska en ollut varma osaisinko tehdä its...

Maanantaina 25.10.2010 koitti hetki jolloin jouduin olemaan yksin omassa levottomassa seurassani. Ystäväni Jaana lähti töihin. Pelkäsin yksinäisyyttä ja eniten siinä pelkäsin etten pystyisi itse hallitsemaan itseäni. Entä jos sekoaisin ja tekisin itselleni jotain peruuttamatonta? Voisinko tulla hyväksymään tapahtuneen osaksi elämääni ja arpeutuisivatko syvät veriset auki olevat haavani joskus? Pystyisinkö vielä nauttimaan seksuaalisuudestani? Sainko hiv-viruksen raiskaajaltani? Oli vain kysymyksiä, ei vastauksia. Kestämättömän kuluttavaa epätietoisuutta. Maanantaina minulla oli myös ensimmäinen käyntini työpaikkamme psykologilla. Lähteminen ihmisten ilmoille tuntui raskaalta mutta myös helpottavalta. Minun oli pakko koota itseni. Minun oli laitettava jalkani kävelemään, vaikka kävely tuntuikin raskaalta. Minun oli pakotettava turtunut kehoni yhteistyöhön mieleni kanssa. Toimin paljolti alitajuntani ohjaamana koska en vielä pystynyt käsittelemään asioita tietoisesti. Luotin alitajunta...

Sunnuntai-iltana 24.10.2010 työpaikallamme järjestettiin defusing- eli kriisitilanteen jälkeinen purkukokous. Paikalla oli esimiehiä ja työterveyshuoltomme psykologi. Osallistuin siihen hyvän ystäväni ja työkaverini Jaanan kanssa. Järkyttyneisyyden ilmapiiri oli läsnä. Sovimme pääseväni seuraavana päivänä psykologin juttusille. Tiesin tarvitsevani ammattiapua purkaakseni tapahtunutta. Olin jo kasannut ystäväni Jaanan harteille ison taakan. Mielestäni tapahtunutta ei olisi pystynyt estämään. Eivät lentokoneetkaan tippuisi tai arvojohtajia ammuttaisi, jos pystyisimme estämään kaikki järkyttävät tapahtumat. Emme ole ajatustenlukijoita. Emme voi tietää kaikkien epävakaiden ihmisten järkyttäviä suunnitelmia. Vaikka turvajärjestelyt olisivat huippuluokkaa, pahat ihmiset keksivät keinoja ohittaa ne. Jokaisella ihmisellä on omat tragediansa ja tämä oli minun. Negatiivinen lottovoitto. Jossittelu jälkeenpäin ei auta asiaa. Elämä on. Me ihmiset emme pysty hallitsemaan elämää ja kohtaloa, vaikka ...

Poliisi Anja Ovaska kuulusteli minua tapahtumien etenemisestä. Kerroin kaiken mitä muistin. Muistin melko tarkasti kaiken mutta tärkeitä huomioita jäi mieleni syövereihin. En ollut huomioinut esimerkiksi raiskaajani puuttuvaa sormea ja olin todella kiitollinen valvontakameroiden tallenteista. Olin paljon muita raiskattuja paremmassa asemassa sen suhteen ettei minun tarvinnut yrittää osata kuvailla miltä raiskaajani näytti, kuvat kertoivat. Ajattelen niin, että traumatisoivissa tilanteissa ihmisen psyyke yrittää suojella mieltä liialta järkytykseltä ja siksi asioita jää unholaan. Ja tietenkin kaikki ihmismielen voimavarat ovat keskittyneet hengissä pysymiseen ja sitä tukevaan mahdollisimman järkevään toimintaan. En jännittänyt kuulusteluissa yhtään. Anjalle oli helppo puhua. Tietenkin poliisin pitää kysyä arkojakin kysymyksiä ja tarkennuksia tapahtuneeseen. Uskon monen raiskatun pelkäävän kuulusteluja siksi, että tapahtunut on tavallaan koettava uudelleen muistelemalla mahdollisimman ...

Raiskaus on rikos joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Ei ainakaan keskustelupalstoilla. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin meitä ihmisiäkin. Joidenkin mielestä miehet eivät voi ymmärtää raiskattua naista. Mielestäni ja kokemusteni perusteella välillä ymmärtävät jopa paremmin kuin naiset. Naiset saattavat vähätellä raiskatun kokemusta koska raiskatuksi joutumisen pelko ahdistaa. Naiset haluavat välttää raiskauksesta puhumista. Sen vuoksi moni raiskattu vaikenee eikä kerro läheisilleen. Itsekkin sain osakseni muutamia ajattelemattomia kommentteja, onneksi en kuitenkaan läheisiltäni enkä työkavereiltanikaan. Joku ihmetteli miksen vain paennut ja lyönyt raiskaajaa. Joku ihmetteli miksen viettänyt päivää suihkussa desinfioiden itseäni, koska raiskatun pitäisi hänen mielestään niin tehdä.  Jotkut kysyivät miten pystyin hymyilemään tai nauramaan kaiken jälkeen. Hepä näkivätkin vain pienen hetken elämästäni eivätkä tienneet miltä tuntui seistä saappaissani. Useimmat raiskatut vaikenevat my...

Herätyskelloni ja ystäväni Jaanan kännykän piippaus herättivät minut aamulla yhdeksältä uuden elämäni ensimmäiseen päivään. Ystäväni nukkui vieressäni ja olin jopa saanut vähän nukuttuakin. Edellisen illan tapahtumat puskivat heti tietoisuuteeni. Kaikki voimani olivat poissa ja olin kuin avuton lapsi joka halusi jonkun pukevan vaatteet päälleen. Tarvitsin jonkun pitämään huolta minusta, itse en siihen kykenisi. Henkiset kipuni ja tuskani olivat kuluttaneet energiavarastoni minimiin. Pelottavinta oli tiedostaa, että minulla oli raskas ja pitkä tuntematon matka edessäni ja pystyisin elämään sen vain hetki kerrallaan tietämättä tulisinko toipumaan koskaan. Entinen vankka pohja elämältäni oli poissa ja olin putoamassa syvään pimeään kuiluun jonka reunoista pidin kaksin käsin kiinni peläten putoavani syvyyteen josta ei olisi nousua.  Mieleni syövereistä nousi kuitenkin myös vahvasti eräs ominaisuuteni esiin: uteliaisuus elämää ja kaikkea ennen kokematonta kohtaan. Se taisteli fyysistä...

Poliisipartio toi minut kotiovelleni oikeuslääkärin tutkimusten jälkeen. Ystäväni Jaana odotti minua miesystävänsä kanssa pihalla. Nähdessäni ystäväni purskahdimme molemmat itkuun ja halasimme pitkään. Kerroin lyhyesti siivoojan tulleen pukuhuoneeseen pian ystäväni sieltä lähdön jälkeen. Jaana kauhistui kommenttiaan  "varo kummituksia", jonka sanoi minulle pukuhuoneesta lähtiessään. Hän oli ajatellut puheluni jälkeen raiskauksen tapahtuneen kotimatkallani. Ystäväni kantoi raskasta syyllisyyden taakkaa lähtiessään aikaisemmin ja jättäessään minut yksin pukuhuoneeseen. Itse en ajatellut niin. Elämässämme tapahtuu asioita joita kukaan tai mikään ei voi estää. Jollei raiskaaja olisi saanut mahdollisuutta tekoonsa nyt, hän olisi taatusti tehnyt sen myöhemmin.  Kävelimme ystäväni luo ja olin edelleen sokissa. Vihdoin pääsin suihkuun. Puhuin ja purin tapahtunutta, varmaan jankutin samoja asioita koko ajan. Puhuminen tapahtuneesta oli minulle tärkeää, minun oli saatava purkaa tapah...

Olipa jännittävän pökerryttävä ilta. Olen kiitollinen saatuani olla mukana mielenkiintoisen monimuotoisessa keskustelijajoukossa. Tärkeää, että ilta järjestettiin vaikka aika loppuikin kesken. Tosin mikään aika ei riittäisi tuohon aihepiiriin. Olen pettynyt yhteen asiaan: itseeni. Minulla olisi ollut tuhannen taalan paikka kysellä ja kertoa perusteluja uhrin näkökulmasta. Jos jotain itselleni vielä voisin toivoa, se olisi Timo Soinin sanavalmius ja rauhallisuus tiukoissakin tilanteissa. Mutta ei, olen jännittäjä ja arka puhumaan ihmisten keskuudessa. Onneksi voin ilmaista itseäni kirjoittamalla. Illan yhdeksi teemaksi tuntui nousevan rikoksen tekijän ja uhrin sovittelu. Näin rikollinen saisi konkreettisesti huomata uhrin tuskaa ja mahdollisuuden pyytää anteeksi tekoaan kasvotusten. Erittäin kaunis ajatus ja hyvä idea, jos eläisimme vaaleanpunaisessa pumpulimaailmassa, jossa hyvyys voittaa pahuuden. On olemassa rikoksia, joissa sovittelu ei tule toimimaan. En usko olevani ainut rikoks...

Raiskausten jälkeen tapahtumien kulussa oli myös onnekkaita sattumia: taksikuski, joka oli kyydinnyt raiskaajani Malmilta Espooseen, ilmoitti asiasta poliiseille. Raiskaaja oli jättänyt taksin maksamatta ja paennut taksista juosten. Kyseinen taksikuski osasi fiksusti yhdistää kyyditettävänsä ja kauppakeskus Novan ympärillä pyörineet poliisipartiot. Taksista löytyi raiskaajan ottama kukkapiponi ja raiskaajan toinen kännykkä. Katsellessani poliisien toimintaa, oloni oli varsin tyhjä mutta turvallinen ja helpottunut. Olin tehnyt elämäni parhaan roolisuorituksen panoksena oma henkeni. Mietin myös miten valikoiva ihmisen havannointikyky on sokissa lamaantuneena. En ollut noteerannut raiskaajan puuttuvaa sormea vaikka olen sataprosenttisen varmasti huomannut sen seuratessani intensiivisesti veistä.  Miehen paidan väri ei myöskään palautunut mieleeni mutta housut ja kengät muistin. Olin todella kiitollinen valvontakameroista. En olisi osannut kuvailla raiskaajaani.  Yksi partiois...

Ajankohtainen kakkonen järjestää 28. huhtikuuta Tampereen Mediapoliksessa Tuomio-illan. Kyseessä on kahden tunnin suora keskusteluohjelma, jossa pureudutaan suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja sen kipukohtiin. Tv2:lla klo 21 nähtävä suora lähetys tarjoilee monipuolisia näkemyksiä vieraanaan vankeja, uhreja ja asiantuntijoita. Some tarjoaa mahdollisuuden osallistua keskusteluun. Keskusteluvieraisiin kaivattaisiin enemmän uhrinäkökulmaa. Haussa raiskattu/lapsena hyväksikäytön uhriksi joutunut henkilö (ehkä useampikin) joka tehnyt rikosilmoituksen ja tekjä tuomittu ehdolliseen tai lyhyeen ehdottomaan tuomioon. Tulisit kertomaan miltä tuntuu epäoikeudenmukainen tuomio ja miten se on vaikuttanut elämääsi. Jos uskaltautuisit mukaan, se olisi supermahtavaa <3. Laita viestiä minulle niin välitän tiedot toimittajalle. Huomioi, että vielä toimittajan kanssa juteltuasi voit kieltäytyä jos pelottaa liikaa. Osallistumisesi olisi tärkeää. Uhrin näkökulmaa tuomioihin tarvitaan asenteiden muuttam...

Ensin päätin olla kirjoittamatta mitään tästä tapauksesta. Olet kuitenkin niin usein mielessäni ja mietin miten pääset eteenpäin tapahtuneesta. Miten jaksat jatkaa nuorta elämääsi.  En tunne sinua ja ehkä et koskaan lue tätä mutta kirjoitan silti. Olen seurannut nettikirjoittelua ja ja uutisointia. Mietin oletko lukenut itsekkin. Tunnen suurta vihaa raiskaajiasi kohtaan. Se nyt on tietysti sanomattakin selvää. Elämä on matka hyvyyden ja pahuuden halki. Jouduit sattumanvaraisesti miinakentälle. Päiväsi päättyi helvettiin. Onneksi tekijät saatiin kiinni. Poliisi on todennäköisesti taas saanut kuulla kullannupuilta varsin värikkäitä selityksiä. Ei katumusta vaan ylpeyttä teoistaan. Voisinpa antaa sinulle voimaa. Mutta jokaisen raiskatun on pohjimmiltaan askellettava polkunsa yksin. Tärkeä apu on läheisistä ja toivottavasti sinulla on mahdollisuus terapiaan. Uskalla ottaa apu vastaan, sinä tarvitset ja olet ansainnut sen. Jännität tietysti myös oikeudenkäyntiä. Olet vain oma itsesi...

Saavuimme ulos kadulle. Poliisi antoi minulle himoitsemani tupakan. Hyvästi terveelliset elämäntavat ja ansiokkaasti alkanut tupakkalakkoni! Olin hermosauhuni ansainnut. Paikalla oli useita poliisipartioita ja sain tavata myös jutun toisen tutkijapoliisin Rikun väkivaltarikosyksiköstä. Kerroin hänelle tapahtumien faktat alustavassa kuulustelussa. Hän suhtautui minuun hyvin niinkuin muutkin paikalla olleet poliisit enkä epäillyt hetkeäkään etteikö hän uskoisi minua vaikka kertomani kuulosti varmaan aika uskomattomaltakin. Epäilin tekijää työpaikkamme siivoojaksi koska hän kävi siivouskomerosta hakemassa vesipumpun ja hänellä oli kulkulätkä. En ollut aiemmin kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Toki tervehdin siivoojia mutta ulkonäöltään hän muistutti muita tummaihoisia. Ja joidenkin siivoojien kanssa olin jutellutkin mutten hänen kanssaan. Ainoa muistikuvani hänestä oli, että hän oli hyvin hiljainen. En pelännyt kuulustelussa. Tosin en siitä paljon muistakkaan. Koin oloni kuitenkin tu...

Elämme yhteiskunnassa jossa rikolliset ovat yliarvostettuja ja osalle rikollisuus on lottovoitto. Vankiloissa saattaa olla parempi palvelutaso kuin esimerkiksi vanhainkodeissa. Vanhuksemme makaavat sidottuina sänkyyn ilman ulkoilumahdollisuuksia.  Hyvinvointivaltio Suomi uhkaa kohta olla pelkkä illuusio. On ymmärrettävää ettei kaikkeen ole varaa ja pitää säästää. Yhteiskunta ei voi maksaa kaikkea elämistämme. Maallikkona en vaan millään pysty ymmärtämään rahojen heittämistä kaivoon. Jos se olisikin toivomuslähde, sitten kyllä. Koska tämä blogini käsittelee raiskaukseen liittyviä aiheita, en kirjoita automaatiometron rahoista tai muista typeristä päätöksistä jotka ovat nielleet kansalaisten verorahoja. Yritän vain niellä kiukkuni. On käsittämätöntä ettei ulkomaalaisia törkeitä rikoksia tehneitä rikollisia karkoiteta Suomesta automaattisesti vankilavuosien jälkeen. Vedotaan ihmisoikeuksiin ja yliymmärretään rikollisen traumaattista taustaa niin paljon että oksettaa. Ja jotkut onn...

Hätäpuheluiden jälkeen istuin yksin kassatoimistossa. Vapisin kauttaaltaan, kehoni oli herännyt lamaannuksestaan, olin sokissa. Olin siirtynyt helvetistä taivaaseen.  Kokemus oli psyykelleni erittäin rankka, äärilaidasta kuolemanpelosta hyppy toiseen äärilaitaan: olin hengissä. Kehoni tärisi ja leijailin sekavassa tilassa. Kaikki oli kuin unta. Istuin tuolilla ja hoin itselleni olevani turvassa. Mies ei tappanutkaan minua. Järkyttävät kokemukseni yhdistyivät helpottumisen tunnemyrskyyn. Sisälläni jylläsi valtameri korkeine aaltoineen ja vajosin välillä pinnan alle nousten seuraavan aallon myötä taas ylös pinnalle. Jostain alitajunnan syvyyksistä kuului hento kuiskaus: pohjalta voi nousta vain ylöspäin. Istuessani kassatoimiston turvallisessa hiljaisuudessa seuranani varsin äänekkäät ajatukseni pääkoppani sisäisessä myllerryksessä olin autuaan tietämätön myymälätilojen tapahtumista. Raiskaajani lähdettyä kassatoimistosta hän kohtasi hälytyksen saaneen vartijan. Raiskaaja pääsi ka...

Kaikesta, mitä meille tapahtuu, voimme tehdä joko onnemme tai onnettomuutemme.  - Benjamin Franklin - Parikymppisenä haaveilin jännityskirjan kirjoittamisesta. Pitää varoa, mitä toivoo. Helmikuussa 2011 terapeuttini tokaisi minulle: "kirjoita kirja". Olin kertonut terapeutilleni halustani vaikuttaa edes jollakin tavalla asioihin. Koska olen tarpeeksi yllytyshullu, aloitin kirjoittamisen. Alitajunnastani kumpusi yllättäviä ideoita ja huomasin, miten paljon opinkaan itsestäni kirjoittamalla raiskaustapauksestani. Huomasin kirjoittamisen vaikuttavan minuun positiivisesti ja rakastuin sanahelinään. Koin voimakkaita tunteita kirjoittaessani pimeimmistä hetkistäni ja huomasin kehoni ja mieleni puhdistuvan. Kirjoitin vihani sanoiksi. Ei tullut jännityskirjaa, tuli blogi. Jos elämä kerran antoi minulle noin rankan kokemuksen ja uskomattoman vahvuuden ja rohkeuden selviytymiseen, mikä oli sen tarkoitus? Heti raiskaukseni jälkeen etsin netistä lähes kaiken mahdollisen raiskauksista...

Ilta-sanomat 18.1.2015: "Kolme miestä tuomittiin 2-5-vuotiaiden lasten törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kaikki heistä saivat alle neljän vuoden tuomion rikoksistaan. Hyväksikäytön katsottiin olleen törkeä muun muassa siksi, että kaikki kolme miestä olivat lasten kanssa sukupuoliyhteydessä. Lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko on lain mukaan 1-10 vuotta vankeutta." Kaikkein surullisinta on seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten ja nuorten asema. Tekijä selviää usein ehdollisella. Teon uhriksi joutunut lapsi saa elinkautisen. Miten ihmeessä tuomareiden voi olla niin vaikea käsittää miten pahaa jälkeä seksuaalinen hyväksikäyttö lapselle tekee? Kasvuvaiheessa jolloin seksuaalisuus ja kiinnostus omaan seksuaalisuuteen on vasta kehittymässä. Iässä, jolloin lapsi luottaa aikuiseen. Lapsi tukeutuu aikuisen antamaan turvaan ja opettelee elämän aakkosia ottamalla mallia aikuisista. Lapsi luottaa aikuiseen lapsenomaisella uskollaan. Koittaa päivä j...

Piinaavan ikuisuuden jälkeen koitti hetki jolloin mies pakotti minut mukaansa ja lähdimme pukuhuoneesta kohti yläkerran myymälätiloja. Pukuhuoneesta tulimme porraskäytävään jossa oli ovi kadulle. Mietin pääsisinkö pakenemaan ovesta kadulle mutten uskaltanut yrittää. Pelkäsin etten saisikaan ovea auki. Lisäksi kehoni oli niin lamaantunut etten olisi puujalkoineni pystynyt juoksemaan tarpeeksi lujaa. Katu oli myös hiljainen siihen aikaan illasta joten pakoyritykseni tuskin olisi onnistunut. Minulla ei olisi ollut myöskään mahdollisuutta soittaa apua koska mies oli ottanut akun puhelimestani. Saavuimme porraskäytävästä myymälän edessä olevalle käytävälle. Kävelin hidastellen miehen perässä yrittäen koko ajan keksiä keinoa pakenemiseen. Kävelimme käytävää pitkin kohti taukohuoneemme lasiovea ja mies avasi oven. Mies kävi hakemassa siivoojien tiloista metallipötkylän josta roikkui johtoja. Kauhuissani ajattelin sen olevan pommi jolla mies räjäyttäisi kassakaapin. En keksinyt sille muutaka...